Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi

[Sivu päivittyy hankkeen etenemisen myötä]

Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston (tutkimusyksikkö MuTri) vierailevan tutkijan, Arja Kastisen, tutkimushanke 15.9.2021–31.7.2026.

Hankkeen keskeinen sisältö

Hankkeen keskeisenä sisältönä on runolaulukulttuurin suomalais-karjalaisen kanteleimprovisaation tutkimus, sen erilaiset ilmenemismuodot alkuperäisessä kontekstissaan sekä sen mahdollisuudet ja ulottuvuudet tässä aikakaudessa. Aihe sisältää mm. soitin-, sävelmä-, kulttuuri- ja historiatutkimusta sekä improvisaation tutkimusta. Hankkeen rahoittaja vuodesta 2023 kolmeksi vuodeksi eteenpäin on Suomen Kulttuurirahasto.

Soitintutkimus

Soitintutkimus sisältää historiallisten pienkanteleiden erityispiirteiden tarkastelua: mikä on erilaisten soitinyksilöiden rakenteen ja materiaalien vaikutus sointiin, viritystasoon, soittotekniikkaan ja niiden kautta itse musiikkiin? Suomalais-karjalaisia historiallisia pienkanteleita on tutkittu museoissa eri puolilla Suomea. Museosoittimia ei kuitenkaan ole mahdollista soittaa, joten äänen tutkimisen ratkaisuksi on tullut soitinkopioiden tilaaminen soitinrakentajilta. Soitinkopioiden avulla soittimia ja niillä tuotettua musiikkia pystytään lähestymään kokeellista arkeologiaa muistuttavin keinoin.

Sekä soitintutkimukseen että vanhakantaisen kanteleimprovisaation musiikin ja estetiikan tutkimukseen liittyen julkaisin 5.11.2023 albumin KANTERVO (TEMPS 08), joka sisältää uutta musiikkia erilaisilla museokanteleiden kopioilla. Albumi on digitaalinen ja on saatavilla yleisimmistä digikaupoista ja suoratoistopalveluista.

Äänitys: Arja Kastinen
Masterointi: Taito Hoffrén
Kansikuva: Tuomas Ylönen
EAN 6430032710006
ISRC FI9TE2300001–00010

Albumi julkaistiin 7.2.2024 YouTube.videona sisältäen soitinten ja musiikin taustatiedot:

Soitinten akustisessa tutkimuksessa aloitin vuonna 2023 yhteistyön tekniikan tohtori Henna Tahvanaisen kanssa. Henna on mm. tutkinut historiallisten soitinten digitaalista restauroimista Bolognan yliopistossa.

Alla olevalla videolla esittelen Rauno Niemisen tekemää versiota 12-kielisestä, päältä koverretusta (eli ns. eteläinen koverokanteletyyppi), suistamolaiselta Iivana Shemeikalta (eli Jehkin Iivanalta) vuonna 1906 Perniön museoon ostetusta vaskikielisestä kanteleesta.

Seuraavalla videolla kokeilen erilaisten vaskilankojen ja virityskorkeuden vaikutusta Antero Vornasen 1930-luvulla valmistaman 5-kielisen sointiin verrattuna teräskieliin:

Tällä videolla kokeilen suolikielten vaikutusta erään 10-kielisen sointiin:

Seuraavalla videolla kokeilen suolikielistä viisikielistä yhdessä 13-kielisen vaskikanteleen kanssa:

Soitintutkimuksen yhtenä erityispiirteenä on resonanssin tutkimus, jossa käytetään apuna spektrianalyysiä. Sekä vanha näppäilytekniikka että soittimen viritystapa vahvistavat resonanssia, joka on useimmissa kanteleissa erittäin voimakas ja merkittävä tekijä musiikillisen kudoksen ja siihen liittyyvän erityisen sointikentän syntymisessä. Improvisaatiossa keskeinen kysymys on, miten tämä sointikenttä ja vapaiden kielten resonanssi puolestaan vaikuttavat soittajaan ja improvisoidun musiikin luonteeseen.

Resonanssiin liittyy myös 1800-luvun ja 1900-luvun alun karjalaisten kanteleensoittajien tapa virittää soitin osasävelsarjan neljän ensimmäisen ääneksen avulla ja käyttää musiikin pohjana moodien kaltaisia asteikkoja. Lisäksi useilta soittajilta on tallennettu neutraaleja terssejä. Näillä yksityiskohdilla on merkittävä vaikutus musiikkiin. Tasavireinen asteikko on pienkanteleiden soittajien keskuudessa tällä hetkellä yleisin helpon käytettävyytensä takia, mutta sen myötä menetetään jotain olennaista vanhan musiikin olemuksesta.

Oheinen tiedosto sisältää 07.2024 julkaisemani kuvat ja tiedot Sibelius-Museon viisikielisiä suuremmista pienkanteleista.

Lisää museokanteletiedostoja löytyy Tutkimus-välilehden alalaidasta.

Sävelmätutkimus

Sävelmätutkimus sisältää paitsi runolaulusävelmien ja niiden muuntelun tutkimusta ja soveltamista kanteleille, myös 1800- ja 1900-lukujen taitteessa taltioitujen kantelesävelmien tutkimuksen. Vaikka suuri osa tallennetuista sävelmistä edustaa jo uudempaa musiikkikerrostumaa, on se tapa, miten vanhat soittajat niitä soittivat, yhteydessä runolaulukulttuurin musiikilliseen estetiikkaan ja avaa siten näkökulmia menneeseen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston 1900-luvun alun fono- ja parlografitallenteiden kopioiden tutkimus ja analysointi, niiden mukana soittaminen ja niiden julkaiseminen on parhaillaan käynnissä. Ensimmäinen julkaisu, Teppana Jänis, julkaistiin 28.2.2021.

Toinen albumi, Iivana Mišukka, julkaistiin helmikuussa 2023 Etno.net -alustalla sekä äänilevyissä että oppimateriaaleissa. Julkaisu sisältää Armas Launiksen tekemän fonografi-tallenteen vuodelta 1905 sekä Väisäsen fonografi- ja parlografitallenteita vuosilta 1916 ja 1917. Mukana on SKS:n arkiston alkuperäisiä tallenteita sekä toistonopeudeltaan ja äänenkorkeudeltaan muokattuja ja osittain uudelleen päällesoitettuja versioita. Julkaisu sisältää myös Mišukan henkilötietoja sekä alkuperäisten äänitysten ja uuden editoinnin taustatietoja.

Kolmas albumi on työn alla ja tulee sisältämään loput SKS:n arkiston karjalaisista kanteleensoittajista tehdyt 1900-luvun alun vahalieriötalleenteet.

Esitelmiäni aiheesesen liittyen:

• Motif-Centricity and Micro-Variation in Traditional Music symposium 9.-12.11. 2022 Wienissä. Olin osana kolmen hengen työryhmää: Maari Kallberg, Piia Kleemola-Välimäki ja Arja Kastinen otsikolla Musician-researchers’ view on micro-variation in three different areas of Finnish and Finnic folk music.
• 1800-luvun tutkimuksen verkoston 14. vuosikonferenssi – Muistamisen kulttuurit 1800-luvulla, Helsinki, SKS 18.1.2024. Esitelmäni otsikko: ”Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotallenteiden merkitys ja vaikutukset 1800-luvun karjalaisen kanteleimprovisaation moderneihin ilmentymiin 2000-luvulla”.
• Exploring Traditional Music on Wax Cylinders: Historical Technologies and Performance Styles, Surreyn yliopisto, Guildford, 12.–13.6.2024. Esitelmäni otsikko: ” Challenges and Insights – Wax Cylinders as a Tool for a Modern Musician’s Access to Music from an Ancient Tradition”. Konferenssiesitelmät ovat nähtävissä ERAn YouTube-kanavalla. Oma esitelmäni on kolmantena sessiossa 4, Performance Practices:

Kulttuuri- ja historiatutkimus

Kulttuuri- ja historiatutkimus sisältää tässä yhteydessä pienkanteleen ja sen käytön yhdistämisen luku- ja kirjoitustaidottoman kansanihmisen maailmaan satoja vuosia taaksepäin. Mikä oli soittimen ja musiikin merkitys kyseisessä kulttuurissa? Miten se ilmeni arjessa? Mikä oli ympäröivien kultuurien ihmisten vaikutus musiikin muuntumiseen? Miten tämä musiikin tekemisen tapa osana runolaulukulttuttuuria asemoituu eurooppalaisesta näkökulmasta? Miten musiikki muuttui ajassa?

Näihin kysymyksiin pyrin vastamaan muunmuassa artikkelien muodossa. Artikkelini Peurankaataja Pedri ja oman mahdin soitto – Pedri Shemeikan musiikkikulttuurinen perintö tutkija-muusikon näkökulmasta on luettavissa Musiikki-lehden numerossa 1/2022.

Vertaisarvioitu artikkeli Raja- ja aunuksenkarjalaisen kanteleimprovisaation ylirajaiset muodot pitkällä 1800-luvulla ja perinteen uudistunut jatkumo 2000-luvulla julkaistiin Kalevalaseuran vuosikirjassa 102, Kansallisesta ylirajaiseen. Kulttuuri, perinne ja kirjallisuus (toim. Niina Hämäläinen, Hanna Karhu, Tuomas Martikainen). Artikkelini keskeiset tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä kulttuuriset ja historialliset ilmiöt vaikuttivat runolaulukulttuurin kanteleperinteen ylirajaiseen kehittymiseen vuosisatojen kuluessa erityisesti Raja-Karjalan ja Aunuksen Karjalan alueilla? 2) Mitkä seikat vaikuttivat ja vaikuttavat kyseisen musiikin syntyprosessiin ja musiikin olemukseen? 3) Miten tämä kuulonvaraisena elänyt perinne on siirtynyt viimeisten noin 40 vuoden aikana osaksi modernin maailman luovaa musiikillista ilmaisua?

Kulttuuri- ja historiatutkimukseen liittyviä esitelmiäni:

• 1800-luvun tutkimuksen päivät Tampereen yliopistolla 8.–9.6.2022. Esitelmäni ”Peurankaataja Pedrin sielunmaisema” pohjautui edellä mainittuun Musiikki-lehden artikeliin, jossa kuvaan 1800-luvun karjalaista kanteleimprovisaatiota yhden historiallisen henkilön, Pedri Shemeikan, kautta.
• Historiantutkimuksen päivillä Tampereeen yliopistolla 20.–22.10.2022 olin osa musiikin ja äänen sosiaalihistoriallista työryhmää Ääni ja yhteiskunta. Esitelmässäni ”Valamon kellot” tarkastelin Valamon kirkonkellojen pauhun kokemuksen merkitystä rajakarjalaisille pyhiinvaeltajille ja sen ilmaisemista heidän tärkeimmän instrumenttinsa, kanteleen kautta. Aiheesta on tekeillä artikkeli.
• Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Musiikki ja sukupuoli -tutkimuspäivillä 23.1.2023 soivan esitelmäni aiheena oli ”Perinnesoittimen identiteetin muutos osana yhteiskunnan ja kulttuurin muutosta”.
• Baltic Psaltery Symposium Liettuan Kaunasissa 23.–26.3.2023. Esitelmäni otiskko: ”Kantele as part of the runosong culture in Border and Aunus Karelia in the 19th century”.
• Kalevalaseuran Ylirajaisuus Kekriseminaari 31.10.2023. Esitelmäni ”Runolaulukulttuurin kanteleimprovisaatio ennen ja nyt” pohjautui edellä mainittuun Kalevalaseuran vuosikirjassa 102 julkaistuun artikkeliin.
• Kantele-seminaari kansanmusiikkijuhla Sommelossa 26.6.2024: Kun Iivana paimenessa kanteleellaan ilot ja surut helskytteli.
• Kanteleen päivän seminaari Helsingissä 14.9.2024. Oma esitelmäni: Kantele in Finland – Past and Present.

Estetiikan tutkimus ja improvisaation dialogi

Estetiikan tutkimus vaikuttaa lähes kaikkien tämän tutkimuksen osa-alueiden taustalla. Runolaulukulttuurin pienkanteleimprovisaation estetiikka on erityinen ja monessa suhteessa nykyisistä yleisistä musiikin käytänteistä poikkeava. Sen filosofian kautta lähestyn kysymystä: miten luodaan otolliset olosuhteet avoimelle ja uteliaalle mielelle, joka mahdollistaa luovan improvisaation?

Hankkeen eräänä tavoitteena onkin kehittää tapoja tutkia musiikillisen improvisaation sisällä tapahtuvaa dialogia.

Dialogi voi olla paitsi eri yksilöiden välistä, myös yksilön sisäistä kommunikaatiota. Asioita katsotaan eri näkökulmista, tutkitaan erilaisia vaihtoehtoja, tarkastellaan uteliaan asenteella eteen tulevia uusia, erilaisia ja yllättäviäkin käänteitä. Tähän liittyvien harjoitteiden kehittely olisi hyödynnettävissä monenlaiseen koulutukseen.

Eräänä tutkimuksen työvälineenä toimivat työpajat. Niin aikuisten kuin lastenkin improvisaatiotyöpajoissa on mahdollista tutkia kyseisen improvisaation filosofian erilaisia mahdollisuuksia ja syvempiä merkityksiä osana luovaa toimintaa.

Oheinen kaavio kuvaa luovan dialogin tapahtumaa ryhmässä improvisoivan muusikon näkökulmasta. Sen rakenne pohjautuu Kai Alhasen kirjaan Dialogi demokratiassa.

Luovaan dialogiin tarvitaan osallistujilta yhteinen ymmärrys toiminnan keskeisistä periaatteista ja toimintatavoista, jotka tukevat improvisaation kehittymistä osallistujien välisessä vuorovaikutuksessa. Kunkin yksilön persoonallinen reaktio tulee osaksi kokonaisuutta muokaten sitä yksilöllisellä tavallaan. Tavoitteena ei ole ennalta sovittu lopputulos, vaan improvisaation annetaan edetä vapaasti aina kyseessä olevan vuorovaikutustilanteen mukaisesti. Jokainen luovan dialogin improvisaatio on siis ainutkertainen, jota ei voi toistaa täsmälleen samanlaisena uudelleen.

Ymmärrys yhdenvertaisuudesta on tärkeä osa toimintaa ja kaikille improvisaatioon osallistuville tulee siis antaa tasavertainen mahdollisuus toimia. Osallistujilta edellytetään kykyä kuunnella ja reagoida eli keskittymistä, aitoa läsnäoloa ja pyrkimystä ymmärtää erilaisia toimintatapoja. Luovan dialogin improvisaatiossa kommunikaatio perustuu luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen ryhmän jäsenten kesken, mikä puolestaan rohkaisee osallistujia leikilliseen kokeiluun ja poistaa pelkoa epäonnistumisesta.

Luovan dialogin improvisaation tuloksena syntyvä musiikillinen tuotos voi olla osittain ennakoitu, täysin yllätyksellinen, kaaos tai näiden moninainen yhdistelmä. Etenkin jos osallistujat ovat keskenään tuttuja ja toimintatapa on heille tuttu, voi helposti syntyä tutunkaltainen, odotettu tulos. Tämän seurauksena vuoropuhelu voi jatkua luontevana eteenpäin tai osallistujat voivat niin halutessaan aloittaa uuden dialogin uusista lähtökohdista. Täysin ennakoimaton, yllättävä lopputulos voi tarkoittaa improvisaation kautta löytyneitä uusia ideoita, joita etukäteen ei osattu kuvitella. Tästä improvisaatiota voidaan joko jatkaa eteenpäin uutta näkökulmaa edelleen kehittäen tai uuden idean innoittamana voidaan aloittaa uusi etsintä, uusi luova dialogi.

Improvisaation tulos voi olla myös kaaos, joka pahimmillaan johtaa dialogin päättymiseen eli haluttomuuteen jatkaa yhteistoimintaa. Yhteisellä päätöksellä kaaoksen jälkeen voidaan myös tehdä uusi yritys eli aloittaa uudelleen alusta.

Kaaoksen kolmas vaihtoehto eli kommunikaation sitkeä jatkaminen kaaoksesta huolimatta on usein perustavanlaatuinen osa toimintaa etenkin, jos osallistujat eivät vielä ole tottuneet improvisoimaan yhdessä. Sitkeän, luovan dialogin periaatteita noudattavan kommunikaation jälkeen kaaokseen alkaa muotoutua järjestystä. Tämän myötä syntyy mahdollisuus ymmärryksen laajentumiseen ja uusiin oivalluksiin. Epävarmuuden sietäminen onkin yksi vaatimuksista, jonka improvisaation osallistujat joutuvat sisäistämään.

Tämän kaltaisen luovan musisoinnin toiminnan itseisarvollisena tavoitteena ei ole musiikillinen lopputulos (joka sekin on usein kiitollisuudella vastaanotettu), vaan itse prosessi, joka onnistuessaan vahvistaa osallistujien itsetuntemusta, empatiakykyä, luovaa ajattelua ja yhteistoimintataitoja. Prosessin tuottamista oivalluksista ja ideoista voidaan luonnollisesti tarvittaessa muokata myös sävellyksiä ja musiikkiesityksiä. Näin valmisteltuihin esityksiin voidaan sisällyttää improvisatoorisia jaksoja, joiden tulisi olla siinä mielessä harjoiteltuja, että osallistujat kokevat niissä olonsa turvalliseksi ja vapaaksi.

Saman esteettisfilosofisen ajattelun pohjalta yksin toimivan muusikon sisäinen dialogi pohjautuu soittajan ja soittimen väliseen kommunikaatioon. Myös tämä lähestymistapa sisältää useita erilaisia toimintamahdollisuuksia pedagogisista tavoitteista riippuen. Jos tavoitteena on esimerkiksi soittotekniikan kehittäminen, voidaan improvisaatioharjoitusten avulla tutkia tekniikan merkitystä sointiin ja erilaisiin sointiväreihin sekä leikitellä kyseisen tekniikan tuottamilla musiikillisilla ideoilla. Muusikon ja instrumentin välinen suhde ja siinä tapahtuva vuorovaikutus nousee prosessin keskiöön.

Eri kansanmusiikkityylien estetiikan ja filosofian tutkiminen ja yhdistäminen tietoihin soittimista, soittotekniikasta, asteikoista ja viritysjärjestelmistä syventää opiskelijan ymmärrystä niin menneen kuin siitä vaikutteita saaneen uuden musiikin merkityksistä ja mahdollisuuksista.

Yhteistyössä Vilma Timosen kanssa kirjoitettu vertaisarvioitu artikkeli ”Kansansoittajat ja -laulajat kulttuurisesti kestävän ja kasvatuksellisen musiikin opetuksen suunnannäyttäjinä” julkaistiin teoksessa Musiikkikasvatus muutoksessa (toim. Marja-Leena Juntunen ja Heidi Partti), DocMus-tohtorikoulun julkaisuja 20, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsinki 2023.

Esitelmiäni aiheeseen liittyen:

• Before the sound: memory and the creative process Orpheus-instituutin konferenssi, Gent, Belgia 20.–21.4.2023. Esitelmäni otsikko: ”Past in present – Subconscious as the producer of a musical improvisatio”.
• Diversity of Music Heritage -konferenssi Kaustisella 8.–9.6. 2023. Yhdessä Vilma Timosen kanssa esitelmöimme otsikolla ”Politics of Heritage Music in Formal Music Education: Runosong culture as a pathway to culturally sustainable education”. Esitelmä pohjautui edellä mainittuun Musiikkikasvatus muutoksessa -kirjan artikkeliin.
• Suomen Etnomusikologisen Seuran ja Itä-Suomen yliopiston järjestämä Musiikintutkijoiden valtakunnallinen symposium 2024 Joensuussa 25.–27.3.2024. Esitelmäni otsikko: ”Runolaulukulttuurin kanteleimprovisaatio nykykansanmusiikissa”.

Taiteellinen tutkimus

Koko hankkeen vankimpana pilarina kaikkien yksityiskohtien alla on taiteellinen tutkimus. Paitsi että se määrittää lähestymiskulman tutkimuskysymyksille, se myös sisältää uuden musiikin luomista sekä omasta näkökulmastani että pedagogisesta näkökulmasta – eli auttaen muita oman tien löytämisessä tähän perinteeseen nojaavan improvisaation luomisessa.

Tässä pohdin kuulonvaraisen musiikintekemisen ja karjalaisten kanteleensoittajien estetiikkaa:

Seuraavalla videolla soitan Antero Vornasen Suojärven Varpakylässä 1930-luvulla valmistamaa päältä koverrettua 5-kielistä. Musiikki on improvisoitu sen estetiikan mukaan, jota oletamme karjalaisten runolaulukulttuurin kanteleensoittajien käyttäneen eli soitan ”omia mielialojani”.

Vertaisarvioitu ekspositio Connected Alone – An Ancient Musical Culture As a Tool For Self-Expression Today on julkaistu RUUKKU – Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisussa nro 18, Responsibility, 30.9.2022. Se sisältää 11 videota ja tekstejä, joissa tarkastelen runolaulukulttuurin kanteleimprovisaation estetiikkaa ja sen mahdollisuuksia nykyajassa paitsi muusikon itseilmaisun välineenä myös musiikkikasvatuksen välineenä.

Alla oleva video ”Kantervo kalan evästä” on tehty 5.11.2023 julkaistun KANTERVO-albumin kappaleesta nro 9. Soitan videolla 12-kielistä vaskikannelta (Rauno Niemisen valmistama Iivana Shemeikalta Perniön museoon vuonna 1905 ostetusta kanteleesta) ja 15-kielistä muunnettua mallia ns. Korpiselkä-kanteleesta (valmistanut Keijo Säteri). Musiikki on tehty yhteistyössä perkussionisti Oskari Lehtosen kanssa.

 

Lauantaina, helmikuun 11. 2023, klo 18 järjestimme työryhmänä (Pauliina Syrjälä, Eva Väljäots ja Arja Kastinen) Helsingin Musiikkitalon Organo-salissa konsertin, jossa tarkasteltiin tutkimuskohteena olevaa improvisaatiota kuulijan kannalta ja tutkittiin yleisön osallistamista musiikin tekemiseen ja sitä kautta dialogin rakentamiseen. Kanteletupa – yhteisöllinen aikamatka musiikin alkulähteille.

Konserttia valmistettiin kolmen Kanteletupa -työpajan kautta. Työpajat olivat kaikille avoimia ja niissä kokeiltiin pienkanteleimprovisaation mahdollisuuksia edellä esitettyyn kaavioon pohjautuen. Konsertin jälkeen oli lyhyt palautekeskustelu ja yleisöltä kerättiin myös kirjallista palautetta.

Alla lyhyt videopätkä konsertista:

 

Kanteletupa-projektista tehdään jatkossa tutkimusartikkeli.

Luovan dialogin tutkimukseen liittyen järjestin kesäkuussa 2023 luovan pienkantelemusiikin tutkivan työpajan Kallio-Kuninkalassa, Järvenpäässä.

Marraskuun 5. päivä 2023 pidimme kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitisen kanssa vanhakantaisen kanteleimprovisaation tapahtuman Helsingin Keskustakirjasto Oodin Maijansalissa klo 13–16. Tämä tapahtuma oli osa SibA Kamu 40 vuotta Juhlasarjaa.

 

Kirsi Ojalan kanssa järjestimme Kanteletupa-tapahtuman Porvoossa Näsin kartanossa perjantaina 8.12.2023.

Soivan luennon (tai konsertin soittimien esittelyjen kanssa) pidin Tuupovaaran Ullakolla 24.3.2024.