Runosävelmiä viisikielisellä

21. maaliskuuta 2020

Yhdysasentoisella näppäilytekniikalla soitettu suomalaiskarjalainen viisikielikielinen kantele oli menneinä vuosisatoina runolaulukulttuurin soitin. Kanteleensoittajat soittivat runosävelmiä, improvisoivat, ja kanteletta käytettiin myös säestämään runolaulua tai toisen laulajan puuttuessa kantele saattoi myös toimia puoltajan tehtävässä.

Kerättyjä runosävelmiä julkaistiin 1900-luvun alussa kahtena julkaisuna: Inkerin runosävelmiä (1910, osa I) ja Karjalan runosävelmiä (1930, osa II). Nämä sävelmät löytyvät verkosta osoitteesta esavelmat.jyu.fi => Haku => tarkennettu haku => kokoelma.

Voit transponoida sävelmiä sopivalle korkeudelle ja sinun tulisi myös muunnella melodioita, sillä sävelmistä on nuotinnettu ja julkaistu vain yksi tai kaksi perussäettä. Kanteleella voit lisätä myös perinteiseen tapaan peukalosäveltä säestäväksi ääneksi mielen mukaan ja sen lisäksi voit tietenkin myös rakentaa intervalleja muiden kielten avulla.

Tässä eräs esimerkki runosävelmistä viisikielisellä soitettuna. Kantele on Rauno Niemisen rakentama kopio Ontrei Malisen vaskikanteleesta vuodelta 1833. Kantele on viritetty huiluäänten avulla, joten asteikko ei ole tasavireisen viritysjärjestelmän mukainen.

Tässä muutamia ohjeita, kuinka voi harjoitella tekemään melodisia muunteluja viisikielisellä: