Jos olisin kirjailija, loisin Taivassalon kanteleesta scifiä
Blogi
13. maaliskuuta 2024
SM124 ja galaksi M83 (NASA ja STScI / Hubblesite). Image Credits: European Southern Observatory. ”This is an image of the galaxy M83, taken by the European Southern Observatory’s Wide Field Imager on the ESO/MPG 2.2-meter telescope at La Silla, Chile.”).
Saattaa olla, että Sibelius-museon kantele SM124 on ainut Suomen museoissa oleva Taivassalon kantele.
Se sisältää niin monia erikoisia ja yksilöllisiä piirteitä, että jos osaisin, kirjoittaisin siitä scifiä.
Soittimen rakentaja on nähnyt vaivaa muotoilun suunnitteluun ja toteutukseen, mutta mitä hän tällä erityisellä muotoilullaan halusi viestittää, sitä emme enää saa tietää.
Minulle ääniaukko tuo mieleen galaksit ja planeetat, viritystappien reiät tähtitaivaan ja korvan muotoon veistetty kärkikierukka kommunikaation: ”Kuuleeko kukaan?”
Soittimen historiasta ei ole juuri mitään tietoja. Kanteleen pohjaan on lyijykynällä kirjoitettu: ”Från Töfsala ink. sept. 1934”. Sen lisäksi museolla on tieto, että soitin on päätynyt prof. Anderssonille (Otto Andersson) ”genom Turpela”. Geni.com-sivuston tietojen mukaan Turpela-suku on pääasiassa keskittynyt Alajärvelle. Alajärvellä syntynyt Juha (tai Johan) Eeli Turpela (1890–1958) kuoli Turussa, joten on pieni mahdollisuus, että hän voisi olla kyseisen soittimen välittäjä.
SM124 yhdistettynä alkuperäiseen kuvaan galaksista NGC 5468 (Hubblesite). Image credits: NASA, ESA, CSA, STScI, Adam G. Riess (JHU, STScI). ”This image of NGC 5468, a galaxy located about 130 million light-years from Earth, combines data from the Hubble and James Webb space telescopes. This is the farthest galaxy in which Hubble has identified Cepheid variable stars. These are important milepost markers for measuring the expansion rate of the universe.”
Soitin ei ole koverrettu, vaan osista liimaamalla (ja muutaman pienen naulan avulla) koottu. Rakentaja ei selvästikään ole tavoitellut perinteisen suomalais-karjalaisen koverokanteleen muotoja.
Kaikukoppa on hyvin matala, ja sen lisäksi sekä kielten soivien pituuksien että sivujen kulmien väliset suhteet poikkeavat perinteisistä pienkanteleista: kaikukoppa on pituuteen suhteutettuna leveämpi kuin perinteiset koverokanteleet, joissa kärkikulma on terävämpi ja peräsivu huomattavasti muita sivuja lyhyempi.
Kansilevyn perä- ja viritystappisivulla on kielikynnykset, joiden yli kielet ovat kulkeneet kiinnityksiinsä vartaalle ja viritystapeille. Puisen kynnyksen keskellä on ura, johon on upotettu ohut rautatanko – viritystappisivun kielikynnyksestä tämä tanko on kadonnut. Puiseen kielikynnykseen verrattuna rauta on vaikuttanut kielten äänenväriin ja sointiin.
Reunastaan kapeneva ja alaspäin pyöreästi kääntyvä viritystappipenkki on liimattu kanteleen lyhyen ja pitkän sivun sekä kansi- ja pohjalevyn muodostaman kehikon sisään. 
Viritystappipenkissä on 23 viritystappireikää lomittain kolmessa enemmän tai vähemmän suorassa rivistössä. Muutamissa rei’issä on puiset tulpat, joten on mahdollista (ja luultavaa), että viritystappien paikkaa on esim. luistamisen takia vaihdettu jossain vaiheessa. 
Mikäli kaikki 23 kieltä ovat olleet yktäaikaa paikallaan, ovat ne olleet niin lähellä toisiaan, että yksittäisten kielten näppäily ei ole ollut helppoa. Sulkutekniikka? Ehkä onnistuisi. Entä jos rakentaja olisi käyttänyt Lönnrotin innovoimaa kromaattista viritystä, jossa asteikon kromaattiset sävelet oli kielitetty diatonisia säveliä alemmas eli lähemmäs kantta? Hmm…
SM124:n kärkikierukka ja galaksi NGC 2525. Image credits: NASA, ESA, and A. Riess (STScI/JHU) and the SH0ES team. Acknowledgment: M. Zamani (ESA/Hubble). ”Astronomers using NASA’s Hubble Space Telescope captured the quick, fading celebrity status of a supernova, the self-detonation of a star. The Hubble snapshots have been assembled into a telling movie of the titanic stellar blast disappearing into oblivion in the spiral galaxy NGC 2525, located 70 million light-years away.”
Hyvin epätavanomainen kärjen kierukka muistuttaa päältä päin ihmisen korvalehteä. Tarkkaa kuuloa ja kuuntelemistahan soittajalta vaaditaan, mutta ehdottaako rakentaja tässä tarkentamaan kuuloa ja kuuntelemista myös tavanomaisuuksien ulkopuolelle?
Ponsi on erikoisesti muotoiltu pala, joka on liimattu sivujen sekä kansi- ja pohjalevyn muodostamaan kehikkoon. Ponnen kärki kääntyy lyhyen sivun suuntaan ja muotoilunsa johdosta ponsi on soittimen pitkän sivun reunalta lyhyempi kuin lyhyen sivun reunalta. Ponnen päälle on veistetty siisti ja sileä, muotoiltu kolo metallivaraasta varten.
Myös alapuoleltaan ponsiosaa on muotoiltu taiten ja harkiten.
Ponsiosan alapinnassa on lisäksi epämääräisiä värijälkiä – kirjoitusta? Haa – ilmiselvästi viesti tuolta jostakin!
Ja kirsikkana kakussa: ääniaukko ihan scifiä.
SM124:n ääniaukon muoto sisältä ulospäin osana galaksia M101 (Hubblesite). Image Credits: NASA, ESA, CXC, SSC, and STScI. ”This image of the spiral galaxy Messier 101 is a composite of views from the Spitzer Space Telescope, Hubble Space Telescope, and Chandra X-ray Observatory. Each wavelength region shows different aspects of celestial objects and often reveals new objects that could not otherwise be studied.”