Runoin kanteleleiri on juhlaleiri – 50. kesä Ilomantsin ensimmäisestä kanteleleiristä

20. tammikuuta 2021

Ajatus Runoin kanteleirin järjestämisestä tulevana kesänä syntyi halusta juhlistaa Ilomantsin kanteleleirien pitkää historiaa. Ilomantsin leirit olivat merkittävä ja kauaskantoinen musiikkikouluttaja vuosikymmenten ajan paitsi alueellisesti myös valtakunnallisesti. Ilomantsin ensimmäinen leiri vuonna 1972 oli myös minulle elämäni ensimmäinen konkreettinen kosketus kanteleeseen. Kesä 2021 olisi ollut 50. leirivuosi, jos leirit olisi saatu järjestettyä joka kesä. Eikähän siitä paljon puuttunutkaan: 47. leiri peruttiin vuonna 2018 vähäisen osallistujamäärän vuoksi ja seuraavana kesänä leiri muuttui Pohjois-Karjalan kanteleleiriksi Joensuun Niittylahteen.

Ilomantsin kanteleirin perustivat Tyyne Niikko, hänen tyttärensä Anneli Kuparinen ja tämän puoliso Teuvo Kuparinen yhteistyössä Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistyksen kanssa. Kupariset vetivät leiriä vuosina 1972–1976. Alla ensimmäisen leirikesän virallinen valokuvaotos. Tyyne Niikko istuu kuvan keskellä kantele sylissään, Teuvo ja Anneli Kuparinen seisovat takana vasemmalla ja leirin kolmas opettaja Annikki Smolander-Hauvonen seisoo takana oikealla. Tyyne Niikon takana vasemmalla istuu Korpiselässä Mantsisten sukuun syntynyt ja sittemmin Tuupovaaran Hoilolassa asunut runoilija Martta Vornanen. Vahva persoona, jonka vierailun lapsuuskodissani muistan hyvin. Minä istun lattialla edessä vasemmalla.

Sain ensimmäisellä leirillä muutaman oppitunnin legendaariselta Tyyne Niikolta, mutta pääasiallisena opettajanani  toimi Anneli Kuparinen. Hänestä muodostuikin minulle tärkeä opettaja usean kesäleirin ajaksi. Ensimmäinen kanteleleiri sijoittui loppukesään ja muistan edelleen sen elokuisen, jännityksentäyteisen ilmapiirin, kun leirin päätöskonsertissa soitin Pienet kellot – elämäni ensimmäisen kantele-esityksen. Pienkanteleet olivat tuossa vaiheessa jo (ja myöhempään kehitykseen viitaten vielä) unohduksissa ja soitto aloitettiin suoraan suurkanteleella pitkältä sivulta Paul Salmisen oppien mukaan. Minun ensimmäinen kanteleeni oli Salmisto-Heikkilän 32-kielinen kotikantele. Hieno peli!

Toisena kesänä (1973) leirillä oli mukana myös Kari Dahlblom. Alla olevassa virallisessa leirikuvassa Kari Dahlblom istuu kantele sylissään ylhäällä oikealla. Hänen takanaan seisoo Tyyne Niikko, josta vasemmalle Annikki Smolander-Hauvonen ja Anneli Kuparinen. Leiripäällikkö ja teoriaopettaja Teuvo Kuparinen seisoo ylhäällä vasemmalla. Minä istun kolmanneksi alimmassa rivissä äärimmäisenä vasemmalla. Edessäni toiseksi alimmalla rivillä istuu paras leirikaverini Teija <3. Ja minun takanani Liisa Matveinen, tulevan Runoin kanteleleirin toinen järjestäjä. Minun oikealla puolellani istuu Anu Rummukainen (nyk. Itäpelto) Hänestä on tullut arvostettu kantelemuusikko ja -pedagogi ja myöhemmässä vaiheessa myös hän toimi Ilomantsin leirin taiteeellisena johtajana. Oi, niitä muistoja!

Reilu vuosikymmen sitten sain tädiltäni lehtileikkeitä, joista kaikista ei käy ilmi leikkeen alkuperä. Tämä lehtileike on päivätty 10.7.1973 eli se on Ilomantsin toiselta kanteleiriltä ja leikkeen takana olevista mainoksista päätellen mahdollisesti sanomalehti Karjalaisesta:

 

Kolmantena kesänä (1974) leiri pidettiin Mekrijärvellä muistaakseni Ilomantsin keskuskoulun remontin takia. Mekrijärvellä oli hieman ahtaammat tilat, mutta ihana luonto ympärillä ja kesä parhaimmillaan. Muistan, että ostin vapaudenhuumassani leirikioskista limonadia ilmeisen kohtuuttomasti. Tämä kuva on Mekrijärven leirikonsertista 1974:

Vuosi vuodelta Ilomantsin kanteleleiri kasvoi suuremmaksi. Aivan ensimmäisten leirien pituutta en muista, mutta jossain vaiheessa leirillä oltiin kaksi viikkoa! Mikäs sen hauskempaa nuorelle vilipertille. Uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia syntyi joka kesä, kun eri puolilta Suomea tulleet nuoret ja lapset asuivat, pitivät hauskaa ja tekivät tiiviisti musiikkia yhdessä. Ilomantsin keskuskoulun keittöemännän karjalaiset ruokaherkut saivat ansaitsemaansa suitsutusta. Hupi-iltojen ohjelmanumeroiden valmistaminen oli hulvatonta puuhaa. Muistanpa senkin riemunremakan, jonka sain aikaan Muuramen ystävissäni huudahtamalla harjoitusten lomassa: ”Mie en kyllä ikinä opi tätä Kesän viimestä kukkoo!”

Kanteleensoiton opettajien puute oli Pohjois-Karjalassa 1970-luvulla lähes täydellinen. Syrjäseudulla asuvana en saanut talviaikaan kanteleopetusta lainkaan. Eräänä talvena Annikki Smolander-Hauvonen matkusti Helsingin seudulta muutamien viikojen välein Joensuuhun, jonne äitini puolestaan kuskasi minua noin 50 km:n matkan.

Alla oleva lehtijuttu on neljänneltä leiriltä (1975), jolloin osallistujamäärä oli 37. Leirin opettajien joukkoon tuli vahvistukseksi Anneli Karvinen. Tässä vaiheessa olin saanut Heikkilän 36-kielisen kanteleen. Omistan tämän upeasointisen kanteleen edelleen. Huomaa lehtikuvan teksti: ”…Poikia ei tämä kaunis soitin tunnu kiinnostavan ja eihän sillä voi leipäänsä ansaita.” Jutussa myös todetaan: ”…elektroniikka sähkövahvistimineen ei ole vielä kanteleeseen yltänyt…”

Kupariset järjestivät monipuolisen leiriohjelman ja retkien lisäksi useita konsertteja Ilomantsin ulkopuolelle. Kantavana voimana esiintymisissä oli luonnollisesti Tyyne Niikon ja Kuparisten vetämä Finn-kanteleet-yhtye. Kesällä 1975 teimme leirin kanssa parin päivän reissun toiselle puolelle Suomea Kaustisen kansanmusiikkijuhlille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 1977 vetovuoroon astui Kanteleliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Ismo Sopanen. Martti Pokela teki tuona kesänä ensivierailunsa Ilomantsin leirille pitämällä kolmen päivän pienkantelekurssin, jonka myötä alkoi pienkanteleiden leirivallankumous. Tällä leirillä opetusohjelmaan kuului myös mm. perehtyminen 9- ja 25-kielisiin kanteleisiin, viritys, tekniikka, virsikannel soolosoittimena, jouhikko säestyssoittimena sekä yhtyesoittoa virsikanteleilla, jouhikoilla ja 5-kielisillä kanteleilla.

Seitsemäntenä kesänä (1978) Hannu Syrjälahti tuli omien sanojensa mukaan Martti Pokelan houkuttelemana Ilomantsin leirille (linkin takana olevassa jutussa on vuosiluku väärin). Samana kesänä hän sävelsi jo klassikoksi muodostuneen Iltakaste Ilomantsissa -kappaleen. Sain onnekkaasti opetusta tällä leirillä sekä Martti Pokelalta että Hannu Syrjälahdelta. Myös kesällä 1979 Hannu Syrjälahti toimi opettajanani ja upeiden sävellystensä myötä hän vaikutti kanteleopintoihini jatkossakin useiden vuosien ajan. Kesällä 1985 Hannu Syrjälahti toimi leirin taiteellisena johtajana.

1970- ja -80-lukujen vaihde oli Ilomantsin kanteleireillä uusien innovaatioiden aikaa. Vuosina 1978–1980 taiteellisena johtajana toiminut Martti Pokela toi mukanaan paitsi pienkanteleet uusine soittotekniikkoineen myös suurkanteleille tekemänsä uutta ja erilaista ajattelua pursuavat sävellyksensä. Martti Pokela oli idolini ja hänen innostavan ohjauksensa alaisuudessa sain työskennellä myöhemminkin Sibelius-Akatemian opintojeni aikana. Kaikki Pokelan pienkantelesävellykset kuuluivat leirieni must-kappaleisiin ja siitä alkoi syvä kiinnostukseni pienkantelemusiikkiin. Martti Pokelan aikaan myös Erkki Ala-Könni vieraili luennoitsijana leirillä.

Yhdeksäs kanteleleiri vuonna 1980 oli suurin siihen saakka pidetyistä. Pogostan Sanomien mukaan ilmoittautuneita oli yli sata, Hesarin mukaan osallistujia ”lähes sata”. Leiri oli jälleen Martti Pokelan innostavan ja luovan toiminnan sampo. Edelleen kuitenkin lehtijutuissa myös huomioidaan miespuolisten opiskelijoiden puuttuminen.

Vuonna 1981 järjestetyn kymmenennen leirin johtajana toimi jälleen Ismo Sopanen. Leiriläisiä on leirikuvan perusteella yli 80 ja opettajia kymmenkunta. Rauno Nieminenkin kuului Ilomantsin leirin opettajakuntaan 1980-luvun ensimmäisinä vuosina – hän opetti 5-kielisen kanteleen, jouhikon ja paimensoitinten soittoa.  Vuoden 1979 leirillä Rauno oli opettamassa tuohihuilun rakentamista.

Vuonna 1981 olin ainut oppilas, joka oli osallistunut kaikille kymmenelle leirille ja sain sen tiimoilta ihka oman haastattelun. Suuren oppilasmäärän myötä minut myös värvättiin samana kesänä opettajaksi. Sain kuitenkin toivomaani omaa opetustakin ja opettajani tällä leirillä oli Ritva Koistinen. Myös häneen syntyi vuosikymmeniä kestänyt ja minulle merkityksellinen opettaja-oppilas -suhde. Tällä leirillä oli muuten oppilaitteni joukossa kolme poikaa, joista kaksi Jaakkoa. Toisen Jaakoista tapasin sattumalta viime kesänä Sissolan pirtin konsertissa: Jaakko Hamunen, Sissosten sukuseura ry:n puheenjohtaja! Alla olevassa kuvassa poseeraan toisen  Jaakon, Jaakko Pitkäsen kanssa.

Jaakon sisar, Sanna Pitkänen-Eerola – myös pitkän linjan leiriläinen ja opettaja – on tehnyt Sibelius-Akatemian opintojensa osana kirjallisen työn:  ”Ilomantsin kanteleleirin opetusohjelman muutokset sekä päätös- ja opettajakonserttien ohjelmistojehitys” (1995).

Kymmenennen leirin myötä siirryin Ilomantsin leirien vakituisen opettajakaartin joukkoon, jossa toimin suunnilleen parinakymmenenä kesänä. Ainakin 31. leirillä olin vielä mukana. Tuolloin leirin taiteellisena johtajana toimi Timo Väänänen. Häntä ennen lerin taiteellisena johtajana oli toiminut myös mm. Liisa Matveinen, Sinikka Järvinen (nyk. Kontio) ja Susanna Heinonen. Ja sähkökantelekin oli jo mukana! Kanteleenrakennuskurssista Erkki Okkosen ohjauksessa tuli kiinteä osa leiriä myöhemmässä vaiheessa.

Hurja on ollut vetovoima, joka saa sitoutettua ihmisen vuosikymmeniksi tällaiseen leiritoimintaan. Henkilökohtaisesti leirien merkitystä en juurikaan voi yliarvioida: ilman Ilomantsin kanteleleirejä tuskin olisin kanteleen maailmaan näin syvälle sukeltanut. Leireillä oli merkittävä vaikutus kanteleensoiton kehittymiseen sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Seudulle, jossa talviaikaan ei ollut mahdollisuutta kanteleensoittoa harrastaa, saapui kesäisin maan parhaita kanteletaitureita paitsi jakamaan tietoaan ja oppia eteenpäin, myös työskentelemään ja luomaan yhdessä uutta saman alan parhaiden kanssa.

Kun 50. vuosi ensimmäisestä leiristä alkoi lähestyä, syntyi päässäni ajatus sen juhlistamisesta – ja mikäs sen parempaa juhlaa kuin kesäleiri Ilomantsissa! Koska Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistys ei syttynyt ideasta, päädyimme leirikonkari Liisa Matveisen  kanssa suunnittelemaan leirin järjestämistä kahdestaan. Syntyi erityisteemainen leiri Mekrijärvelle: Runoin kanteleleiri. Ilmoittautuneita on mukavasti ja tukea olemme saaneet Kalevalaseuralta, Sissosten sukuseura ry:ltä, Ilomantsin kansalaisopistolta ja Rantalan Virta -kulttuuriyhdistykseltä. Olemme äärimmäisen kiitollisia tukijoille. Nyt vain toivomme kädet ja jalat ristissä, että korona kipusen poika ei katkaise haaveeltamme siipiä.